You don't know me

Avasin koneeni ekaa kertaa varmaan puoleenvuoteen
ja viime kirjotuksestakin on jonkun verran aikaa.

Sain tosiaan tarpeeksi edellisestä kaupungista.
Ei tuntunut enään olleenkaan kodilta.
Niin paljon pahaa.
MÄTÄÄ
PASKAA

Nyt on tosiaan kirjotettu uusi vuokrasoppari.
Ja virallisesti ensi kuun alusta tois paikkakuntalainen.
Nimittäin jo toukokuusta asti oon ollut täällä mihin nyt sitten päädyin muuttamaan.
Pyörinyt vaan toisten nurkissa.
Hakenut uusia tuulia ja nauttinut kesästä positiivisten ihmisten ympäröimänä.

Haluan tiivistää kesän muutamiin sanoihin näin:
Uusia(vanhoja) parhaita Ihania ihmisiä ystäviä
Rakastuminen (vanhaan) Rakkaaseen.

Vähän kyllä kieltämättä pelottaa.
Mutta mitä nyt tämän neljän kuukauden aikana on tapahtunut
osoittaa että niin minä kuin myös teinirakkauteni nykyinen rakkaani olemme kasvaneet "aikuisemmiksi" ja elämä on meitä koulinut vahvemmiksi ja hitusen viisaamiksi.
En malta odottaa.

piste

Meikä on tullu siihen tulokseen että kaipasin maiseman vaihdosta.
En tiedä kuinka onnistuisin tekemään oikeita valintoja. Mutta nyt alkaa mulla olla pinna täynnä.

Kunhan saan virasto asiat kuntoon. Ja löytäisin hyvän terapeutin nii se olis adios ja kaupungin vaihto.

Asiaa sen enempää pohtimatta.

Hajatelmia

Olisi helpompi elää kun ei olis kiintynyt kehenkään ei tuntis mitään oikeestaan ketään kohtaan. Sitten ei enää tarviis tuntea menetyksen tuomaa tuskaa.

Mulla on ihan sellanen olo ettei tee mieli poistua kotoo mihkään. En halua nähä ketään. Ei mulla olis kuitenkaan mitään sanottavaa kellekkää.
Tekis mieli haihtua vähäks aikaa jonnekki ,kunnes mulla olis edes vähän helpompi olla. Kunnes voisin oikeasti taas hymyillä ja nauraa ,ilman että se olisi peite todellisesta olosta.

Muutama uneton yö takana.
Nytkin kello kohta kolme.
Ja mulla itkusta tuhriintuneet silmät.

Vihaan tätä tunnetta!
Olen taas menettänyt ihmisen elämästäni.
Miksi?
En pysty ottaa tätä enää vastaan.
Sydän täynnä surua.

Rakas Rami lepää rauhassa ♡
Muistoissa aina ♡

Miten mä kykenen koskaan nousemaan täältä suosta kun mulla on nii paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia.
Ja koko ajan tulee toinen toistaan kamalampia uutisia.
Raiskaukset, vihaa ,katkeruutta ja surua. Tuore ero ja nyt vielä Ramin pois meno.
Mulla ei ole voimia.

Hädin tuskin oon vielä käsitelly edes ystäväni Juulian kuolemaa. Ja siitäkin on jo 6 vuotta (kai). En edelleenkään ole käynyt kuolinpaikalla tai haudalla.. musta ei oo siihen. Kauhee kun olen jätin muistotilaisuudet ja hautajaiset Juulian kohalla välistä. Toisin sanoen en oo vieläkään hyvästellyt parasta ystävää~

En tiiä mitä teen.

Nyt olis ainakin pakko koittaa saada nukutuks. Jos ei muuten niin itken itteni unee. Eiköhän sitä jossain vaiheessa ne voimat lopu.

Huomenta~

Taas jotenki vaikee alottaa, mut eiköhän se tästä..

kello tosiaan on vasta kuus aamulla.
väsyttää mutta ei tuu uni.
Onhan sitä tässä jo neljä tuntia nukuttukkin.

En nyt ees tarkalleen muista ero päivää
 ,eikä sillä nii väliä.
Vähän pidempään ku kuukauden siis ollut sinkkuna.
Siinä kävi nyt näin. Enkä kadu päätöstäni.
Pitää nyt saada keskittyä ihan vaa ihteensä
Ja hyvinvointiin.
Vaikka ei se ihan helppoa kyllä oo.
Tunne elämä heittää härän pyllyä.

Päiväkirja postaukset poistin jostain sattuneesta syystä.

Ja nyt koitan saada vielä unta.
Hieno homma.

Kuulumisia / Vlogaaminen!?!

Joo tähän väliin ihan näin tän hetkistä höpöhöötä~

Elikkäs joo elämä on tällä hetkellä aika hyvin sekasin..
Hetkittäin jopa tuntuu että ei pystyis elämään selvinpäin..
Tai pystyy mut jotenki viime aikoina kaikki onnellisuuden tunteet
ja hyvät fiilikset on tullu sillon kun on ottanu muutaman..
Ja muuten olo tuntuu ihan käsittämättömän pahalta..
Mutta sen tietää että tästä ei voi ku päästä ylös päin,
jollei joku tule ja heitä lapiota.

Pari päivää sitten sain kuulla lähes tuntemattomalta ihmiseltä,
kuinka olen hirvee hyväkskäyttäjä ja verenimiä..
Kuulemma aijon imeä poikaystävältäni kaikki rahat
ja lähteä sitten ku rahat on loppu..
Tuli kyllä ihan saatanan pahamieli siitä.
En ole missään vaiheessa itse näin ajatellut tekeväni..
Oma rahatilanne on mikä on ja toinen on täysin tietoinen
ettei hänen mulle mitään tarvii tajota tai ostaa..

Ja ehkä vielä tuo että sanoo että lähen lätkii ku rahat loppuu..
Niin kun tuo ihminen ei ole tietonen siitä että
meidän suhde on ollut loppumassa jo aikasemminkin ja täysin eri syistä..
(ja minun mielialat on ne syyt)
Mulle raha ei oo koskaan ollut se syy miksi tässä suhteessa olisin..
Eikä tule olemaan..
Ite on vaan ihan sekasin kaikesta mitä nyt vuoden sisään on tapahtunut
ja en tiedä onko tää nyt millään tapaa järkevää aikaa olla kenenkään kanssa
ja kyllä poikaystäväni on täysin tietoinen kaikesta tästä
ja on sanonut haluavansa olla tukena..
Tällähetkellä ei ole mitään syytä lopettaa suhdetta,
koska kaikki olisi hyvin jos saisin vaan oman pääni kuntoon..

Sitten tuo samainen minulle lähes tuntematon henkilö
rupesikin puhumaan minun rintavarustuksesta~
Että kuinka pystyn elämään näin pienien tissien kanssa?
Ja että meidän pitäisi poikaystäväni kanssa nyt hankkia lapsia,
nii että tissini siitä sitten kasvaisivat ja
turvaisin rahallisen tulevaisuuteni "rikkaalla" miehellä.
Jostain syystä en ymmärrä tätä ihmistä ollenkaan..
Miten jollakin on pokkaa tulla aukoo päätään tollein..
Ja siis luulis että 32 vuotias mies osais vähän edes käytöstapoja..
Paitsi jos halusi tahallaan aiheuttaa mulle mielipahaa niin joo
kyllä täytyy nostaa peukkua että siinä onnistu,
jos se oli sen päivän tarkoitus pilata toisen ilta..
tai ilta siitähän on jo pari päivää ja vieläkin sitä mietin..
Itse asiassa siitä on ylihuomenna jo viikko,
eli annoin sille ihmiselle varmaan hirveät mielihyvät
kun se sai pilattua multa kokonaisen viikon parilla rumalla sanalla..
Olempa heikko.

Mutta sitten tuohon otsikkon toiseen osuuteen..
Pitkän tovin olin miettinyt tätä vlogaamista ja
kuvasin ensimmäisen vlogin jo varmaan kuukausi sitten,
jonka jälkeen mietin vielä pitkään että haluanko ja uskallanko laittaa sitä nettiin..
No joo nyt noin viikko sitten sen tein; latasin ekan vlogini youtubeen..
Enkä ainakaan vielä ole kuollut siihen~ eheh..
Videoni löytyy täältä.

Saapi nähä millon tulee uutta matskua,
kun tuo leikkaus-ohjelma on ruvennut jotenki kusemaan..
Tällähetkellä siis yritän editoida neljättä videoo mutta ei tunnu tulevan mitään ku tuo ohjelma menee jumiin ihan sama mitä sillä yrittää tehä..

Oliskin ihan kiva tietää jos joku osais suositella jotain hyvää
(mielellään ilmasta) leikkaus/editointi -ohjelmaa?! Saa auttaa onnetonta!
Tällä hetkellä käytössä siis Windows Movie Maker 2.6
Mikä on ruvennu jumiin ja tökkiin ihan saatanasti..
Ja joo Windows live elokuvatyökalu on pois suljettu mahdollisuus kanssa :D

Tulipas aikamoinen vuodatus.
Mutta seuraavan kerran katsellaan varmaan taas päiväkirjan sisältöä!

Uusi alku?

Huhhuh~
Melkein tasan vuosi sitten viimeksi kirjoittanut.
Kaikkea on kerennyt vuoden aikana tapahtua, tai ei se varmaan mikään ylläri.

Minä 2013 alku vuodesta

On ollut tosi vaikeaa, enkä ole osannut tulla tänne siitä oikein kirjoittamaan.
Nyt olen jokseenkin sulatellut asioita...

Noin puoli vuotta sitten mut raiskattiin pariin otteeseen.
Tämän puolen vuoden aikana olen kyllä kirjoittanut tuntemuksiani ylös ns. päiväkirjaan.
Ja nyt olen miettinyt että ehkä uskaltaisin jakaa ne tunteet myös tänne blogin puolelle.

Minä noin puoli vuotta sitten.

Mutta nyt haluaisin ensin vähän avata itseäni ja taustaani tänne.

Mulla siis on tällä samalla käyttäjällä toinenkin blogi, jonka olen aloittanut 2009.
Mad, Bad and Dangerous To Know.
Samaisena vuonna sain ekaa kertaa hoitoa masennukseeni.
Tuon blogin halusin lopettaa siksi että koin päässeeni masennuksesta yli
ja viimeisessä kirjoituksessa kerroinkin, että olin eronnut vuoden mittaisesta parisuhteesta
ja ollut sinkkuna jonkin aikaa ja perään vielä toikaisin että
"Mut ei mitään, elämä hymyilee ja koitan jaksaa päivä kerrallaan."
ja että jatkan kuitenkin kirjoittamista tällä puolella.
Eli loin tämän blogin periaatteessa uuden alun merkiksi itselleni.

Mutta kuten huomaa ei täällä ole kuin muutama hassu kirjoitus,
josta ei pahemmin ota mitään selvää ja pari biisiä linkitettynä~
Ja nuo biisit taas kertoo mulle itselleni enemmän kuin tuhat sanaa~ oevoe.

Ja niin kuin tosta jo jostain kohtaa tekstiä saattoi päätellä,
niin ei ole kaikki mennyt ihan niin kuin olis itse toivonut elämän etenevän.
Ja nyt myönnän että edelleen kamppailen masennuksen kanssa.
Vaikka välillä olikin helpompaa~
Niin olen nyt joutunut työskentelemään itseni kanssa aika tehokkaasti,
että täältä mudasta vielä noustais.

Ei elämä onneks pelkkää kuraa ole ollut.
Näistä kahdesta komistuksesta saa vähän lämpöä yksinäisiin iltoihin!

Olen tyytyväinen itseeni että vaikka masennus oli muutamaan otteeseen minut viedä mukanaan.
Sain kuitenkin käytyä merkonomin opintoni loppuun
ja näin ollen valmistuin toiseen ammattiini viime lokakuussa (2013)
(eli paria kuukautta muuta luokkaa aikasemmin jopa)
Pukuompelijaksi valmistuin 2010 juolukuussa~

Ja näin me vietetään yleensä sunnuntait

Olen miettinyt myös video postauksien tekoon ryhtymistä..
Mutta en tiedä löytyykö itseltä vielä niin paljon pokkaa,
saa nähdä kamerahan mulla olis jo~
Koitan tulla kirjoittelemaan tänne aina oman jaksamiseni mukaan.
Kertomaan kuulumisia ja jakamaan omia kokemuksiani.....

Tähän loppuun vielä tälläinen muistutus itselleni!
Ei ole heikkoutta myöntää että ei pärjää yksin tai että tarvitsee apua,
Minusta se on rohkeutta!

PS. jospa tämä olisi nyt uusi alku tällä blogille~

Mitäpä jos...

Ehkä pelkään oikeesti turhaan.
Pitäs opetella oikeesti elämään hetkessä,
kun kerrankin vois nauttia elämästä.
Nii sit pitää ahistua niin joutavista asioista.äh