Olisi helpompi elää kun ei olis kiintynyt kehenkään ei tuntis mitään oikeestaan ketään kohtaan. Sitten ei enää tarviis tuntea menetyksen tuomaa tuskaa.
Mulla on ihan sellanen olo ettei tee mieli poistua kotoo mihkään. En halua nähä ketään. Ei mulla olis kuitenkaan mitään sanottavaa kellekkää.
Tekis mieli haihtua vähäks aikaa jonnekki ,kunnes mulla olis edes vähän helpompi olla. Kunnes voisin oikeasti taas hymyillä ja nauraa ,ilman että se olisi peite todellisesta olosta.
Muutama uneton yö takana.
Nytkin kello kohta kolme.
Ja mulla itkusta tuhriintuneet silmät.
Vihaan tätä tunnetta!
Olen taas menettänyt ihmisen elämästäni.
Miksi?
En pysty ottaa tätä enää vastaan.
Sydän täynnä surua.
Rakas Rami lepää rauhassa ♡
Muistoissa aina ♡
Miten mä kykenen koskaan nousemaan täältä suosta kun mulla on nii paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia.
Ja koko ajan tulee toinen toistaan kamalampia uutisia.
Raiskaukset, vihaa ,katkeruutta ja surua. Tuore ero ja nyt vielä Ramin pois meno.
Mulla ei ole voimia.
Hädin tuskin oon vielä käsitelly edes ystäväni Juulian kuolemaa. Ja siitäkin on jo 6 vuotta (kai). En edelleenkään ole käynyt kuolinpaikalla tai haudalla.. musta ei oo siihen. Kauhee kun olen jätin muistotilaisuudet ja hautajaiset Juulian kohalla välistä. Toisin sanoen en oo vieläkään hyvästellyt parasta ystävää~
En tiiä mitä teen.
Nyt olis ainakin pakko koittaa saada nukutuks. Jos ei muuten niin itken itteni unee. Eiköhän sitä jossain vaiheessa ne voimat lopu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti