Olisi helpompi elää kun ei olis kiintynyt kehenkään ei tuntis mitään oikeestaan ketään kohtaan. Sitten ei enää tarviis tuntea menetyksen tuomaa tuskaa.
Mulla on ihan sellanen olo ettei tee mieli poistua kotoo mihkään. En halua nähä ketään. Ei mulla olis kuitenkaan mitään sanottavaa kellekkää.
Tekis mieli haihtua vähäks aikaa jonnekki ,kunnes mulla olis edes vähän helpompi olla. Kunnes voisin oikeasti taas hymyillä ja nauraa ,ilman että se olisi peite todellisesta olosta.
Muutama uneton yö takana.
Nytkin kello kohta kolme.
Ja mulla itkusta tuhriintuneet silmät.
Vihaan tätä tunnetta!
Olen taas menettänyt ihmisen elämästäni.
Miksi?
En pysty ottaa tätä enää vastaan.
Sydän täynnä surua.
Rakas Rami lepää rauhassa ♡
Muistoissa aina ♡
Miten mä kykenen koskaan nousemaan täältä suosta kun mulla on nii paljon käsittelemättömiä tunteita ja kokemuksia.
Ja koko ajan tulee toinen toistaan kamalampia uutisia.
Raiskaukset, vihaa ,katkeruutta ja surua. Tuore ero ja nyt vielä Ramin pois meno.
Mulla ei ole voimia.
Hädin tuskin oon vielä käsitelly edes ystäväni Juulian kuolemaa. Ja siitäkin on jo 6 vuotta (kai). En edelleenkään ole käynyt kuolinpaikalla tai haudalla.. musta ei oo siihen. Kauhee kun olen jätin muistotilaisuudet ja hautajaiset Juulian kohalla välistä. Toisin sanoen en oo vieläkään hyvästellyt parasta ystävää~
En tiiä mitä teen.
Nyt olis ainakin pakko koittaa saada nukutuks. Jos ei muuten niin itken itteni unee. Eiköhän sitä jossain vaiheessa ne voimat lopu.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
torstai 24. huhtikuuta 2014
Huomenta~
Taas jotenki vaikee alottaa, mut eiköhän se tästä..
kello tosiaan on vasta kuus aamulla.
väsyttää mutta ei tuu uni.
Onhan sitä tässä jo neljä tuntia nukuttukkin.
En nyt ees tarkalleen muista ero päivää
,eikä sillä nii väliä.
Vähän pidempään ku kuukauden siis ollut sinkkuna.
Siinä kävi nyt näin. Enkä kadu päätöstäni.
Pitää nyt saada keskittyä ihan vaa ihteensä
Ja hyvinvointiin.
Vaikka ei se ihan helppoa kyllä oo.
Tunne elämä heittää härän pyllyä.
Päiväkirja postaukset poistin jostain sattuneesta syystä.
Ja nyt koitan saada vielä unta.
Hieno homma.
kello tosiaan on vasta kuus aamulla.
väsyttää mutta ei tuu uni.
Onhan sitä tässä jo neljä tuntia nukuttukkin.
En nyt ees tarkalleen muista ero päivää
,eikä sillä nii väliä.
Vähän pidempään ku kuukauden siis ollut sinkkuna.
Siinä kävi nyt näin. Enkä kadu päätöstäni.
Pitää nyt saada keskittyä ihan vaa ihteensä
Ja hyvinvointiin.
Vaikka ei se ihan helppoa kyllä oo.
Tunne elämä heittää härän pyllyä.
Päiväkirja postaukset poistin jostain sattuneesta syystä.
Ja nyt koitan saada vielä unta.
Hieno homma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)